Kirkas ku ääni aamuhämäräs

Tervepä terve.

Täsmä taas tuun ja aivot ei palio päätä pakota.

Mut ei se mitään. Kiriotanpa kerranki ku ei oo yhtää mitään sanottavaa. Luultavasti sillon vahingossa lohkasee jotaki oikeinki järkevää, joten sitä suuremmalla syyllä. Pää edellä suin päin päistikkaan. Sanomaan asioita jotka on mahottoman tärkiöitä.

Niinku että mitä sitte. Enpä vaan tiä, mutta kyllä kait se täs valottuu, ajan kans. Vähä niinku tämä viheliäinen mennes pimiä, tulles pimiä. Niin että mikä? No tämä talavi. Aamulla ku ulos lähtee, on pimiää, ja ku iltapäivällä ulos tullee, on pimiää. Mutta ajan kans, kyllä se tästä valottuu, ajan kans.

Tänään pakkasin töis romppeet pakettiin ja tein pienimuotosen muuton. Onpa seki nyt sitte testattu, että kulukeminen kolometoista kannettavan laukkua kaulas on jokseenki takkusta. Mut voi sitä käyttöjäriestelmien määrää mikä muhun sillä hetkellä oli köytettynä. Niimmonta Windows Seiskaa, että ajatus kuluki heti kirkkaana ku ääni aamuhämäräs. Melekeen ihan iltaan asti kuluki, kunnes sitte tuos vähä aikaa sitte sammu. Sammu nopiaa ku tehtävienhallinnasta likattuna.

Muttei se mitään. Tää homma sujuu palio paremmin ku ajatus ei kulie. Sillon ei ehi sensuuri iskiä, eikä mikään muukaan luovalle tuotannolle vaarallinen tauti. Mitä noita nyt sitte muita onkaan. En saa yhtään päähäni ku ajatus ei kulie.

Tähän hienoon postaukseen pitäs totta vieköön liittää joku kuva. Mutta minkä ihimeen kuvan sitä liittäs, ku on taas se aika vuorokaudesta jollon valot ja voimat ei riitä ku sotkuun ja epäselvään.

No mutta löysin. On tosin vuoden vanha, mutta onpa silti. Ja niin vallan ajankohtanen! Rakennusinsinöörin urani ensimmäinen mökki, ja viäki pystys! Jääkö lie ainuaksi saavutukseksi suurella urallani... No onneksi tulee joululoma ja legot. Kyl mä tästä vielä nousen.