Ite tein aamulla työhommia kotopuolessa ja muu perhe lähti kerhoon. Takas kun tulivat niin vanhempi tyttö oli nukahtanu rattaisiin ja sielä sitte jatko uniaan vielä kotosallakin. Rattaiden päällä oli sopivasti fliissi, niin ettei kirkkahat valot paistanu silimille ja sai rauhas nukuskella. Siinä sitte seurailin asunnon toiselta puolelta ku välillä rattais jalat vähä liikahteli, ja toivoin että nukkus ny viä hetken. Kohta se fliissi kuitenki siitä kiskastaan ja tyttö pomppaa pystöön. Mutta ei. Jonku ajan päästä alako kuulua jotaki ähinää, mutta ei kuitenkaan kuulostanu siltä että tyttö olis heränny. No, tepastelin kuitenkin paikalle ja kurkistin fliissin alle. Sielä tyttö oli silimät pyöriänä ja aivan oksennukses.
Aamulla jo kuultiin että tuttavaperhees oli nuorimmainen oksennellu. Ja eilen oltiin oltu samois istujaisis ja tytöt olivat leikkineet keskenään, niin onhan se selevä että kyllä sitä meillekki.
Haalarit pesuun, kaulurit, lakit, hanskat pesuun, vaunujen päälliset pesuun. Ja mun vaatteet pesuun. "Ätä tuvi okse", sano tyttö. Niin, Ätä on meidän kaksvuotiaan nimi, ainaki hänen omasta mielestään.
Loppupäivä meni ihan mukavasti, ja näytti jo että vointi on kummasti parempi. Illalla Ätä sitte alako olla tavallista väsyneempi ja loikoili sohvalla. Siinä lampaantaljan päällä sitte mahallaan makas ja oksensi. Ehdin nostaa sen verta että loput leves sohvan sijasta lattialle, matolle. Vaatteet pesuun, sohvatyynyt, matto ja lampaantalja pesuun.
Se on mielenkiintosta miten ihminen voi päästää suustaan niin monenlaista. Toisinaan pitäs osata pitää suunsa kiinni, mutta turhan usein sitä sotketaan kauniit lampaantaljat. Ajotus on tärkiä, ja se missä suunsa avaa. Toisis tilanteis olis parempi avata suunsa vain veeseen puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti