Sen kummempia ei tänään tapahtunut, kuin että kun ruokatunnilla olin polkemassa kotiin, hyppäsivät pyörän kettingit pois paikaltaan. Olin nääs niin innostunut vaimolle ostamastani kukasta, että halusin sen saada toimitettua nopsasti kotosalle. Ja niin innoissani kun olin, niin sitten polkasin vähä turhan tehokkaasti poljinta, jolloin ketjut karkasivat omille teilleen. Sitä sattuu aina sillon tällön. Pyöräni kun arvostaa suuresti rauhaisasti tehtyjä liikkeitä ja ottaa toisinaan nokkiinsa vauhdikkaista vaatimuksistani.
Ketjujapa sitten laittamaan takaisin. Heti kun ne olivat melkein kohdallaan, irtosivat vielä tyystin etummaisesta rattaasta, jollon putosivat totaalisesti paikoiltaan. Päätin taluttaa pyörän kotiin. Kahden askeleen jälkeen totesin, että kengän nauhatkin aukes. Sillon alko niin huvittaan etenemisen vaikeus, että asetin kukkapaketin hellävaraisesti tonttiin. Sidoin kengännauhat, käänsin pyörän nurin niskoin pyörätielle ja värkkäsin ketjut paikoilleen.
No voihan juku sentään, opetappas tämmösiä taitoja meidänkin isännälle.
VastaaPoistaTerkut tytöille ja vaimoille, tunnistinpas heti kuka olet :p