Ei oo mikään pieni määrä se, kuinka monta omenapiirakkaa tässä taloudessa on leivottu ja hävitetty. Ja huvittavaa on se, että vaikka semmosen kuinka hyvin osaakin tehdä, niin silti sitä aina välillä epäonnistuu. Joskus mittaa vääriin, joskus sekottelee aineksia liian pitkään ja hartaasti. Toisinaan asettaa vahingossa uunin lämpötilan vähän pieleen. Syystä tai toisesta, tulos ei aina oo ihan täydellinen.
Vajaat viisi avioliittovuotta ei vielä riitä siihen, että osaisi tehdä yhteisestä päivästä täydellisen. Yhteen päivään mahtuu niin monta tilannetta, joissa voi mitata väärin tai muulla tavalla soheltaa. Välillä vaan yksinkertaisesti sanoo liikaa, ku pitäs ymmärtää sulkea suunsa ja jättää asioita sanomatta. Ja usein, kun jokin asia on jo kerran sekotettu, sitä jää kuitenkin vatkaamaan loputtomiin. Toisinaan taas ei osaa lukea oikein toisen tunnetilaa, ja lopputulos voi kärähtää käsiin.
 |
Yksikään omenapiirakka ei kuitenkaan oo jääny syömättä, vaikka se oliskin jääny vajaaksi siitä täydellisen omenapiirakan ihanteesta. Oli se piirakka sitte täysin lässähtäny, jääny raa’aksi tai vähän palanu reunoilta, niin aina se on maistunu hyvältä ja hävinny syöjien suihin. Ja niinku on omenapiirakan laita, niin on myös avioliiton päivien.
Jokainen yhteinen päivä maistuu hyvältä, vaikka ne ei aina ihan täydellisiä oliskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti