Se tuli äkkiä, eikä kysyny multa lupaa. Tuli kesken työpäivän ja oli ärsyttävä heti alusta asti. Hakkas mua takaraivoon ja kuristi kurkusta. Kaato sänkyyn ja nosti kuumeen. Enterorokko se oli nimeltään.
Sama tauti se kaato meidän tytön sänkyyn muutama päivä sitten, ja nyt se on napannu muutkin kohteekseen. Onneksi sentään nuorimmainen on vielä selvinny oireitta, ei se tuommoselle kolme viikkoselle kovin mukava juttu oliskaan. Ja nyt on kovin onnellinen siitä, että lasten isovanhemmat asuu samalla paikkakunnalla. Löytyypä hoitoapua lapsille, ku isi ja äiti ei jaksa muuta ku maata sängyssä. Esikoisella tauti on jo sen verta ohi, että virtaa löytyy vähä liiaksi meidän pysyä perässä tässä kunnossa.
Nyt tässä sitte odotellaan minkälaiset rakkulat tämä nostaa koipiin ja käsiin. Kurkkuun on jotaki tullu jo, ku on nieleminen sen verta hankalaa. Tytölle ei kuitenkaan kovin pahoja näppyjä ja rakkuloita tullu, niin ehkäpä sitä iteki sitte selviäis ilman mitään mahottomia... Netistä luettuna tauti on vuonna 2008 ollu liikkeellä varsin ärhäkkänä versiona, mutta toivottavasti tämä nyt ei äitys ihan yhtä pahaksi.
Nieleminen on tosiaan hankalata ja sen mukana myös syöminen. Yhteisvoimin vaimon kanssa keiteltiin mansikkakiisseliä, ja sitä on saanu kohtuu helposti alas. Aikasemmin päivällä tilasin anopin kautta pitakebabin paikallisesta reströöntistä, jonka myös onnistuin saamaan alas. Teki vaan niin kovasti mieli pitakebabia, että kait se syöminen onnistu enemmän sen takia, kuin sen, että sitä olis syömään pystyny.
Kaikinpuolin nihkee tauti, vaikka lastentauti onki. Kannattaa pysyä erossa jos vaan suinki kykenee. Ei tämä aikusillekaa mikää mukava ole, varsinkaan ku alkaa heti tekeen mieli pitakebabia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti